Leirikouluttajamme 2017
Tottelevaisuus/suojelu; Juha Korri
|
Olen Juha Korri, ammatiltani olen henkivakuutusmatemaatikko.
Vapaa-ajan harrastuksia minulla on kaksi: urheilu ja koirat. Koirien kanssa olen touhunnut lähes kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä suurimmat kiinnostukseni kohteet ovat suojelulajit ja malinoisien kanssa työskentelyssä niiden suuri sydän. Ensimmäinen harrastuskoirani oli groenendaeluros Keel eli ”Kipi”, jonka kanssa kilpailin viestillä, haussa, jäljellä, yleiskokeessa (nyk. etsintäkoe) ja suojelussa. Kipi oli kertakaikkiaan upea harrastuskoira, koska mitä ikinä siltä halusinkin, niin pystyin olemaan varma siitä, että se yritti ehdottomasti parhaansa. Seuraava harrastuskoirani oli niinikään groenendaeluros Valkohampaan Fonzarelli eli ”Fonzie”, joka oli Kipin vastakohta. Se oli hullu ja teki aina kaiken oman päänsä mukaan. Vain hampaat irvessä ylläpidetyllä kurilla Fonzie ryhtyi yhteistyöhön ja kilpailin sen kanssa menestyksekkäästi jäljellä ja suojelussa. |
Ensimmäinen työlinjainen malinoisini oli Sitaran Egon eli ”Rio”. Rio oli kaikin puolin muuten lahjakas koira, mutta se oli todella herkkä ja kaikki sen uran aikana sattuneet takaiskut kasaantuivat sen pääkopassa ja sillä oli suuria vaikeuksia luottaa itseensä. Sain kuitenkin Riolla tulokset IPOn kolmosluokkaan.
Rion jälkeen minulle tuli erittäin lupaava malinoisurospentu Belgiasta nimeltään Xyrvo du Boscaille eli ”Erno”. Erno oli oikea riiviö, mutta sen suunnaton energia katosi johonkin sen kasvaessa isoksi ja siitä tuli liian veltto menestyäkseen suojelulajeissa huipputasolla. Ernon kanssa sain kuitenkin ykköstuloksen IPOn kolmosluokassa.
Ernon jälkeen minulle tuli malinoisuros Pois Kottoo Karma eli ”Toope”, jonka kanssa sain todella nauttia harrastamisesta. Toope oli niin vahva luonne, että sen kanssa sai kulkea rinta rottingilla ihan missä vain. Harmittavaa oli vain se, että Toope jäi suojelulajeista ennenaikaiselle sairaseläkkeelle selkävaivojensa vuoksi.
Nykyiset koirani ovat malinoisuros Daneskjold Kvante eli ”Elmo”, sekä nuori malinoisnarttu Harmaahurstin Irmasofia eli ”Mora”. Elmon kanssa nautin harrastuksestani täysin rinnoin, koska se on täynnä energiaa touhuamaan kanssani. Pääasia harrastuksessani on aina ollut ilo harrastaa ja Elmon kanssa tämä on täyttä totta. Nuoresta Morasta en osaa vielä sanoa muuta kuin että tässä vaiheessa olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
Omien koirieni lisäksi olen kouluttanut paljon muiden koiria suojelun maalimiehenä sekä ohjaamalla koirakoita kaikenlaisissa seminaareissa, leireillä ja ihan tavallisissa koulutuksissakin.
Olen myös testannut paljon koiria, ihan pentujakin.
Maalimiehenä harjoituksissa toimiessani voin ottaa vain tietyn määrän koiria valmennettavakseni, mutta yksittäisiä harjoituksia esim. kilpaileville koirille olen aina ollut valmis tekemään ja lisäksi testaamaan aloittelevia siten, että olen ottanut harjoituksen ja kertonut mielipiteeni koiran lahjakkuudesta suojelulajeihin sekä siitä, miten sen kanssa tulisi edetä. Pentueita olen testannut etsiessäni koiraa itselleni tai kavereilleni ja lisäksi kasvattajien pyynnöstä, koska heitä on kiinnostanut pentujensa ”menestyminen” tällaisessa testissä.
Rion jälkeen minulle tuli erittäin lupaava malinoisurospentu Belgiasta nimeltään Xyrvo du Boscaille eli ”Erno”. Erno oli oikea riiviö, mutta sen suunnaton energia katosi johonkin sen kasvaessa isoksi ja siitä tuli liian veltto menestyäkseen suojelulajeissa huipputasolla. Ernon kanssa sain kuitenkin ykköstuloksen IPOn kolmosluokassa.
Ernon jälkeen minulle tuli malinoisuros Pois Kottoo Karma eli ”Toope”, jonka kanssa sain todella nauttia harrastamisesta. Toope oli niin vahva luonne, että sen kanssa sai kulkea rinta rottingilla ihan missä vain. Harmittavaa oli vain se, että Toope jäi suojelulajeista ennenaikaiselle sairaseläkkeelle selkävaivojensa vuoksi.
Nykyiset koirani ovat malinoisuros Daneskjold Kvante eli ”Elmo”, sekä nuori malinoisnarttu Harmaahurstin Irmasofia eli ”Mora”. Elmon kanssa nautin harrastuksestani täysin rinnoin, koska se on täynnä energiaa touhuamaan kanssani. Pääasia harrastuksessani on aina ollut ilo harrastaa ja Elmon kanssa tämä on täyttä totta. Nuoresta Morasta en osaa vielä sanoa muuta kuin että tässä vaiheessa olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
Omien koirieni lisäksi olen kouluttanut paljon muiden koiria suojelun maalimiehenä sekä ohjaamalla koirakoita kaikenlaisissa seminaareissa, leireillä ja ihan tavallisissa koulutuksissakin.
Olen myös testannut paljon koiria, ihan pentujakin.
Maalimiehenä harjoituksissa toimiessani voin ottaa vain tietyn määrän koiria valmennettavakseni, mutta yksittäisiä harjoituksia esim. kilpaileville koirille olen aina ollut valmis tekemään ja lisäksi testaamaan aloittelevia siten, että olen ottanut harjoituksen ja kertonut mielipiteeni koiran lahjakkuudesta suojelulajeihin sekä siitä, miten sen kanssa tulisi edetä. Pentueita olen testannut etsiessäni koiraa itselleni tai kavereilleni ja lisäksi kasvattajien pyynnöstä, koska heitä on kiinnostanut pentujensa ”menestyminen” tällaisessa testissä.
Haku: Minna Sarvanne
|
Olen Minna Sarvanne Pohjois-Pirkanmaalta. Olen harrastanut pk-lajeja 11 vuotta. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä kymmenvuotias dogo argentino narttu HK3, JK2, BH Escarto`s Noelia ”Alma”, sekä viisivuotias belgianpaimenkoira malinois uros IPO3, EK3, HK3, JK1, BH Giramin Elric ”Väpä”. Harrastukseni koirien parissa alkoi jo 70-luvulla. Ensimmäinen koirani oli punainen cocersspanieli Riika. Riikan kanssa harrastimme TOKO:a avoimeen luokkaan asti sekä metsästyskokeita. Myöhemmin palveluskoiraharrastukseen tutustuin Alman kanssa. Lajeista varsinkin haku sopi minulle täydellisesti, sillä pidän koiran kanssa puuhastelusta ja luonnossa liikkumisesta. Dogo argentino oli haasteellinen koulutettava, mutta ei kuitenkaan mahdoton. ”Alma ”, Escarto`s Noelia saavutti ykköstuloksen ja koulutustunnuksen hakukokeessa Keuruulla 2009 kokonaispistein 274 (t82, m192). Se oli dogo argentino -rodulle ensimmäinen tulos palveluskoirakokeesta Suomessa. Myöhemmin, vuonna 2011 Alma voitti Nokialla Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuden haussa. |
Tänä päivänä edelleen päälajini on Pk haku, mutta koira vain on vaihtunut nuorempaan ja helpompaan palveluskoirarotuun. Alman siirryttyä eläkkeelle, olen jatkanut hakuharrastusta Väpän kanssa.
Väpä on saavuttanut Belgien Rotumestaruuden haussa vuonna 2014,2015 ja 2016 ja Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuden etsintäkokeessa vuonna 2016.
Lisäksi olemme kahtena vuonna olleet SM kisoissa, saamatta kuitenkaan tulosta.
Menestys pk lajeissa, varsinkin hakukokeissa, on hyvä esimerkki toimivasta hakuporukasta että loistavista kouluttajista joihin olen törmännyt matkani varrella. Leirillä käynnit, eri ryhmissä ja kentillä vierailut sekä kurssit avartavat aina omia näkemyksiä.
Peltojälki; Pirjo Lastikka
|
Ensimmäinen oma koira, rottweiler, tuli 2002, jonka otin puhtaasti kotikoiraksi.
Harrastuskärpänen iski jossain vaiheessa, kun tutustuin haun saloihin. Rottweilereita minulla on siitä saakka ollut ja tällä hetkellä kotona on kolmas. Viime vuonna laumaa vahvistamaan saapui myös yksi saksanpaimenkoira. Koirillani olen harrastanut hakua, metsäjälkeä, erikoisjälkeä sekä suojelua. Haku vei ehdottomasti mukanaan ja on edelleen rakkain laji minulle, mutta elämäntilanteesta johtuen se on nyt jäänyt taka-alalle toistaiseksi. Hiukan pakon sanelemana jouduin paneutumaan erikoisjälkeen edesmenneen hakukoirani loukkaannuttua niin, että haku jouduttiin unohtamaan. Kuinka hienoksi laji osoittautuikaan! Se on kuin huumetta, jota ilman vain ei voi elää! Ikimuistoisia hetkiä on useita mutta erityisen hienona mieleen on jäänyt rottweilereiden FH rotumestaruus edesmenneellä nartullani. Kaikkien vaikeuksien ja loukkaantumisten jälkeen onnistuminen tuntui uskomattomalta. Ryhmäläisten toivoisin miettivän mitkä on omat tavoitteet ja mitä odottaa viikonlopulta ja kouluttajalta. |