SDY - FDF Pohjanmaan alaosasto

Ensimmäinen oma koirani oli sekarotuinen pystykorva jonka sain ollessani n.11 vuotias. Ensimmäinen oma hankkimani koira oli rottweiler joskus vuonna -85.
Harrastuskärpänen puraisi vajaa parikymppisenä kun aloin harrastamaan englanninspringerini kanssa tokoa, sittemmin lyhytkarvaisen collien kanssa hakua ja malin tullessa taloon vuonna 2001 on harrastus ollut suojelu.

Lajina suojelu on se, joka vei ehdottomasti mennessään.
Erittäin vaativa ja haastava laji joka todella VIE mennessään. Tämä harrastus on minulle elämäntapa.

Ehkä suurin kohokohta koiraharrastuksessa, kaikesta kilpailumenetyksestäkin huolimatta on kun suoritin ensimmäisellä omalla kouluttamallani koiralla VPG 1sen. Se oli silloin iso juttu. Mutta tietenkin suuria kohokohtia on olleet arvokisamenestykset ja joukkuepaikka FCI IPO MM joukkueessa vuonna 2005 ja siellä Slovenian MM kilpailuissa kilpaileminen.  

Haluaisin, että ryhmäläiseni miettisivät ennen leiriä mitä haluatte omassa treenissä kehittää ja mitkä on koiran vahvuudet ja heikkoudet. Sekä mitkä ovat tavoitteenne harrastuksessa. Toivon vastaanottavaisuutta ja avoimutta sekä treeni-iloa!

Uskallankohan edes mainita tuota vuosilukua, jolloin hankin ensimmäisen koirani. No - vuosi oli 1958 ja dobberiuros (Tarzan) oli pakkovalinta, kun muuta ei isäni huolinut. Kiva valinta alaikäiselle, mutta tuo koira opetti mulle kaiken jäljestämisestä ja siitä, ettei dobberia pakolla kouluteta, vaan ‘huijaamalla’.

Harrastamaan aloin ekan koiran ollessa noin vuotias, meidän talon talkkarin kehotuksesta, joka sanoi, että tuota rotua pitää kouluttaa.
Vanhoja setiä en koulutustavoissa uskonut (=pakko ilman palkkaa), vaan koulutin jo tuolloin, siis 60-luvulla, pallopalkalla.
Kyllähän mulle naurettiin kunnes tuli hopeaa SM-kisoissa jäljeltä. Ekalla koiralla jälki oli päälaji, mutta tulokset tehtiin myös suojelun kolmosluokassa. Muita harrastamiani lajeja ovat haku, etsintä, nykysuojelu, erikoisjälki, kaikki pelastuskoiralajit, jokunen agility- ja tokokoekin on tullut käytyä.

Tällä hetkellä erikoisjälki on lajeista se, joka on vienyt eniten mennessään. Suojelu nostanee päätään taas sitten, kun saan yhtä hyvän koiran kuin nuorena kasvaintautiin menehtyneen koirani Koksin. (Brückendorfer Vicox).

Harrastustaipaleellani kohokohtia on ollut montakin, ehkä iloisin olin Suomen mestaruudesta (Okko), miksei muistakin mitaleista ja tyytyväisin 3-vuotiaan koiran (Okko) saavuttamasta kolmen lajin käyttövalion arvoista, tuntui uskomattomalta laiskalle treenaajalle, super Okko.

Metsäjälkiryhmäläisten toivoisin miettivän haluavatko he todella metsäjäljelle. Jos, niin en silloin aloittaisi pellolla vaan nostaisin motivaation huippuun, kepit maailman tärkeimmiksi, tyhjältä (=janalta) jäljen etsimistä, itsenäistä ongelmanratkaisua ja halua päästä ‘maaliin’.
Metsäjäljeltä siirtyminen erikoisjäljelle kyllä luonnistuu myöhemminkin.
Oma koirani (Dame Kiri) suoritti suojelun 1-,2- ja 3- luokat sekä erikoisjäljen eikä ollut koskaan ollut pellolla eikä syönyt maasta makupaloja.
Kannattaa myös miettiä onko koira luontainen jäljestäjä, nenänkäyttäjä, ilma- vai maavainuinen. Jos on otettu hakua tai koira on luonnostaan ilmavainuinen, voi olla, että makupalapelto on tarpeen, eli pelto ei ole poissuljettu treeni. Leiriläisten kannattaa myös tiedostaa, että dobermann on huippukoira nenän käytössä, ongelmat ovat aivan muualla eivätkä välttämättä narun päässä. Luonteen puutteet antavat joskus haastetta, ei koiran kyvyt ja tässähän onkin juuri se koulutuksen suola - miten keksiä oikeat menetelmät kullekin?
Mikään koirahan ei ole täydellinen, puhumattakaan ohjaajista.
Toivoisin, että ryhmäläiseni kertoisivat mitä ovat tehneet, mihin he pyrkivät, millainen koira heillä on, millainen saalisvietti, taisteluhalu, häiriöherkkyys, arkuus, ylivilkkaus jne. Kuinka paljon on aikaa ja halua panostaa koulutukseen.

Perheessämme on ollut aina saksanpaimenia. Isän harrastaessa, on pikkutyttö seurannut aina perässä. Joten leirielämään on totuttu pienestä pitäen :)
Ensimmäinen oma koirani oli kodinvaihtaja saksanpaimen, joka tuli elämääni vuonna - 96.  Kropaltaan sangen rikkinäisen koiran kanssa nautittiin kuitenkin elämästä ja metsäjäljestä aina lähes 11 vuotiaaksi saakka.
Ensimmäinen dobermanni saapui 2005 ja sille tielle on ainakin tähän asti jääty. Jälki on kiinnostanut minua aina. Pääasiallisena lajina oli tarkoitus harrastaa metsäjälkeä, mutta niin se elämä kuljettaa kaikkine tapahtumineen ja pellolle on jääty. Erikoisjälki on ja uskoisin, että tulee myös aina olemaan, minulle erittäin rakas laji.

Suurimmaksi kohokohdaksi harrastustaipaleellani nousee kyllä Didin kanssa saavutettu FH2 tulos ja samalla rotumestaruuspronssi. Tie on ollut niin kivinen, lähinnä terveyssyistä. En olisi saattanut uskoa, että koskaan saamme kuntoa ja koulutusta sille tasolle, että voittajaluokkaan pääsisimme osallistumaan. Toivottavasti terveyttä riittäisi vielä tulevanakin kautena.


Toivoisin, että jokainen ryhmääni tuleva miettisi koiransa vahvuuksia ja heikkouksia sekä tavoitteita jäljellä. Mihin asiaan toivoisi koiransa kanssa keskityttävän leirillä ja miksi.

Ensimmäisen oman koirani, rottweiler uros Mossen, hankin 10 vuotta sitten. Ja vaari se vielä porskuttaa ilonamme. :-)

Varsinainen harrastuskärpänen puraisi muutettuamme Etelä-Suomeen (tais olla vuosi 2005) ja päästyäni todella aktiiviseen haku porukkaan. Sitä ennen Mossen kanssa tekeminen oli lähinnä puuhastelua haun parissa.

2006 taloon asteli rottweiler narttu Emma, jonka myötä koiraharrastuksesta on tullut entistä tavoitteellisempaa ja jokapäiväistä. Haku on ollut koko ajan lähinnä sydäntäni ja on sitä edelleen. Lisäksi ohessa on tehty peltojälkeä, puruja ja metsäjälkeä. Emman ominaisuudet soveltuvat kuitenkin parhaiten kansallisiin lajeihin, joten haku tulee olemaan se päälaji tämän koiran kanssa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kohokohtia harrastustaipaleella on paljon ja ne tulevat ihan treeneissä kun ohjaajalle tai koiralle tulee se ahaa elämys ja palaset loksahtavat kohdalleen. Omalla kohdallani Suomen edustaminen viime vuonna Pohjoismaiden mestaruuskisoissa oli yksi erityisen hienoja kokemuksia.

Haluaisin, että hakuryhmäläiset miettisivät ensinnäkin mitkä ovat tavoitteet oman koiran kanssa? Ongelmakohdat mikäli sellaisia on? Mitä odottaa leiriltä ja minulta? Eiköhän näillä päästä eteenpäin. :-)